21-vuotias mies, Helsinki

Tiedän, että meillä kaikilla on yleisesti vaikeuksia myöntää sitä, mitä oikeasti haluamme. Yhteiskunnassa on eräänlainen stigma seuranhakua kohtaan. Toisaalta liian rehellinen haku vaikuttaa säälittävältä — se on noloa ja on automaattinen turn off. Toisaalta liian ujo asenne ei vie minnekään eteenpäin.

Olen kuitenkin siinä vaiheessa elämää, että joudun lopettamaan pelleilyt ja myöntämään sen totuuden:
Haen ns. ”tosirakkautta.”

Haen ihmistä, jonka kanssa jakaa elämän murheet. Ihmistä, joka tukisi minua henkisesti ja olisi siellä, kun tarvitsen jonkun, jonka kanssa puhua. Haluan ihmisen, jonka kanssa suunnitella ja jakaa yhteistä elämää.

Tottakai kaverit ovat optio, mutta tällaiset priorisoivat ennemminkin omaa elämäänsä. Onko se niin väärin toivoa jotakuta, joka antaisi kaikkensa minulle ja jolle voisin antaa kaikkeni? Onko se väärin haluta tuntea olonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi?

Tottakai olen täysin tietoinen siitä, ettei tällainen ilmoitus johda mihinkään — kuten ei ole ennenkään ikinä johtanut. Loppujen lopuksi mikään rakkaustarina ei ala anonyymipalstasta, mutta kaikella kunnioituksella: mikään todellinen rakkaustarina ei ala mistään Pariisin reissustakaan. Ihmisten kohtaaminen on täysin randomia, ja jos se mitenkään lisää mahdollisuuttani tavata jonkun… Jos se mitenkään lisää mahdollisuuttani päästä pois tästä yksinäisyydestä, olen täysin valmis tarttumaan kaikkiin keinoihin.

Ja edelleen: ihan kaveriseura on myös ok.
Mutta ehkä mun isoin “red flag” on, että etsin ensisijaisesti rakkautta.



Mun snapchat on pentagram_3
”Tulkaa tutustuu :)”

Skype
live:ariselitetorres2003
Snapchat
pentagram_3
ĸikhttps:////omegle.fi//--seura-tiedot-413608.html
pentagram3
WhatsApp
+358451021713
Instagram
pentagram003
Randomi.fi

Mitä haen?

Ilmoitus lisätty:
20:31 24.04.2025
ID: 413608